Eräänä hyisenä päivänä saimme vihjeen ja idean erään kulttuuriprojektin suunnittelemisesta. Projekti on lähtenyt eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Tämä on kuitenkin myös aiheuttanut aivan uudenlaista päänvaivaa elämääni. Siksi mietinkin:

Miksi kulttuurin tuottamisessa on niin paljon kompastuskiviä?
On tosin totta, että ensimmäinen kerta kun tuotantoprosessiin osallistun, mutta silti koen, että rämmimme apurahahakemusten, sponsoritoiveiden ja kaikenlaisten palkkio-ongelmien suossa ilman kumisaappaita.

Erään apurahatahon ohjeistuksessa sanotaan, että se antaa  rahat vasta kuittia vastaan vasta sen jälkeen kun ensin on täytynyt kustantaa laitteet omasta pussista. Siinä mielessä masentavaa, että haemme apurahoja juuri siksi, ettei meillä ole varoja.

Olemme vihreitä versoja, mutta intoa riittää. Kysymys kuuluukin: voiko innon ja tilan avulla taikoa tapahtuman tyhjästä?

Sen näkee kun kevät ja kesä etenevät.

Ja onhan meillä jo:
-idea!
-tila!
-esiintyjälupauksia!
-(jokseenkin) hahmotettu ohjelma!
-budjettisuunnitelma!
-tiedotussuunnitelma!
-nuoruus (!)

Luja tahto vie tosin vanhan viisauden mukaan läpi vaikka harmaan kiven, joten toivoa on. Eespäin siis!